Tuore neuköllniläinen katsoo naapurustonsa menneisyyteen

Julkaistu: 29.02.2016
Kirjoittaja: Karina Horsti
Kategoriat: Architektur, Kuvataide, Yhteiskunta, Politiikka

Kultturi- ja mediatutkija Karina Horsti Jyväskylän yliopistosta on parhaillaan vierailevana tutkijana Suomen Saksan-instituutissa Berliinissä. Horsti tutkii erityisesti median tapaa käsitellä siirtolaisuutta. Hän avustaa vapaaehtoisena Tempelhofin pakolaiskeskuksessa. Tekstissään hän analysoi Tempelhofin lentokentän monimuotoista historiaa.

Iso seinämaalaus levittäytyy pitkin asuintalon kulmaa Flughafenstrassella Neuköllnissä. Maalauksessa ryhmä lapsia ja muutama aikuinen on kerääntynyt ihmettelemään laskeutumassa olevaa vanhaa lentokonetta. Pysähdyn seinämaalauksen eteen ja minunkin on kurkotettava katsettani ylös kohti maalauksen lentokonetta. Näin minut, uusi neuköllniläinen, kutsutaan katsomaan naapurustoni historiaa ylöspäin, arvostavassa asennossa. Myöhemmin huomaan, että seinämaalaus perustuu Berliinin saarron aikaiseen valokuvaan vuodelta 1948. Valokuva tulee vastaan eri yhteyksissä: Tempelhofin kentästä kertovassa tekstissä Wikipediassa, lentokentän historiasta kertovissa info-tauluissa ja postikorteissa. Se on ikoninen kuva, jonka monet tunnistavat, ja joka saman tien avaa muiston tietystä tapahtumasta ja aikakaudesta. Länsiliittouma lennätti yli 270 000:lla lennolla ruokaa ja tarvikkeita Länsi-Berliiniin 15 kuukauden ajan, kun Neuvostoliitto esti maakuljetukset pakottaakseen Ranskan, Yhdysvallat ja Iso-Britannian ulos kaupungista. Ilmasilta lähti Hanoverin läheltä Cellestä ja päättyi Tempelhofin kentälle keskelle Berliiniä.

Vastakkaisessa päässä kiitorataa sijaitsevat lentokenttärakennukset, joihin Berliinin kaupunki on syksystä 2015 asti majoittanut yli 2000 turvapaikanhakijaa ja pakolaista. Leiriä aiotaan nyt laajentaa yli 7000:lle ihmiselle. Pääsisäänkäynnin edessä nousee valtava betoninen muistomerkki, joka esittää kolmea kiitorataa. Jalustaan on kaiverrettu ilmasillan lennoissa menehtyneiden 70:n amerikkalais- ja brittilentäjän nimet. Kuten seinämaalaus Neuköllnin puolella, myös tämä virallinen monumentti ohjaa kaupunkilaisia muistamaan lentokentän juuri tämän historiallisen tapahtuman valossa. Tämä monumentti kehottaa muistamaan Berliinin saarron sankarillisten sotilaslentäjien kautta. Neuköllnin seinämaalaus taas on muistomerkki kaupunkilaisille, jotka sinnittelivät saarron aikana ilmakuljetusten varassa. Kuva haluaa muistuttaa meitä spektaakkelista, jossa innostunut lauma lapsia juoksee ihmettelemään amerikkalaista lentokonetta ja sen mukana saapuvia herkkuja. Tämä on kuitenkin yksi välähdys vuoden 1948 tapahtumista, sillä onhan se epätodennäköistä, että useat päivittäiset lennot jaksaisivat ihmetyttää neuköllniläisiä kuukaudesta toiseen. Kuva ja sen ikoninen asema kertovatkin enemmän siitä, miten ilmasilta halutaan nykypäivänä muistaa, ja siitä, mitä tapahtumia Tempelhofin menneisyydestä on haluttu sodan jälkeen korostaa. Tällä lentokentällä on kuitenkin tapahtunut paljon muutakin historian saatossa, mutta kulttuurinen muisti useimmiten valikoituu suhteessa valtaan ja nykyisyyden tarpeisiin. Vuosien ajan juuri länsiliittouman sitkeys, uhraus ja voitto ovat olleet hallitsevia kehyksiä ymmärtää Tempelhofin kenttää.

Historian tulkinta kuitenkin muuttuu kokoajan, ja myös Tempelhofin kentällä avautuu nykyisin monimuotoisempi ja kriittisempi kuva menneisyydestä. Vuonna 2013 avatun historiallisen kävelyreitin muistotaulut kertovat myös kentän natsimenneisyydestä, pakkotyöleiristä ja pakolaisten kuljetuksista maailmansodan jälkeen. Ilmasilta kuitenkin nousee etualalle. Sen muistaminen sankarien – sekä Länsi-Berliinin asukkaiden että avun tuoneiden länsiliittouman lentäjien  – kautta himmentää tapahtumaan liittyviä muita epämukavia muistoja. Esimerkiksi Cellessä nousi moraalinen paniikki amerikkalaisiin sotilaslentäjiin rakastuneista naisista, joita paheksuen kutsuttiin Veronikoiksi. Varsinkin ne naiset, jotka saivat lapsia afrikkalais-amerikkalaisten kanssa, kärsivät sodanjälkeisen yhteisön hyljeksinnästä. Sekin usein unohtuu, että kylmä sota alkoi Berliinin saarrosta.

Karina Horsti Jyväskylän yliopiston kotisivuilla

Haluamme kiittää Norbert Martinsia hänen avustaan Rosinenbomberin alkuperän selvittämisessä. Martins esittelee teoksessaan Hauswände statt Leinwände lukuisia Berliinin seinämaalauksia.

Cellen historiasta kertoo Klaus Neumann teoksessaan Shifting Memories: the Nazi past in the New Germany, University of Michigan Press, 2000.

Laura Hirvi ja Aleksi Malmberg Turvaa etsimässä -blogissa: Matkalla – kohti kotia Saksassa

Fassadengemälde ”Rosinenbomber” (1989) von Werner Brunner, Pit Mischke und Vera Malamud nach einem Foto von Henry Ries (Foto: Karina Horsti) / Seinämaalaus ”Rosinenbomber” (1989). Maalanneet Werner Brunner, Pit Mischke ja Vera Malamud Henry Riesin valokuvan pohjalta (kuva: Karina Horsti)

Kommentointi

2 Kommenttia

  1. 01.03.2016—17:38 Werner Brunner says:

    Danke für diesen aufschlussreichen und anregenden Beitrag, der über die Luftbrücke hinaus auch die historischen Umstände gut bewertet und beschreibt. Ich bin einer der drei Wandmaler des Bildes und freue mich 27 Jahre danach noch auf Ihre Ressonanz.
    Vielen Dank und herzliche Grüße,
    Werner Brunner

    Tel.: 781 26 99

  2. 02.03.2016—13:57 Marion Holtkamp says:

    Lieber Herr Brunner,
    wir danken Ihnen herzlich für die positive Einschätzung. Frau Horsti selbst freut sich ganz besonders!

    Beste Grüße vom Finnland-Institut sendet
    Marion Holtkamp
    Referentin für Presse- und Öffentlichkeitsarbeit

Kirjoita kommentti

Background image